Owczarek podhalanskin alkuperä on sama kuin muiden isojen valkoisten paimenkoirarotujen. Kuitenkaan ei ole tiedossa missä järjestyksessä rodut syntyivät, mutta niiden arvellaan olevan lähtöisin 1600-luvulta. Podhalanski on ainutlaatuinen verrattuna muihin eurooppalaisiin työkoirarotuihin, sillä sen työskentely on samanlaista kuin se oli 400 vuotta sitten. Rodun historiasta on hyvin vähän tietoa, mutta joka tapauksessa se polveutuu itämaisista koiraroduista ja puolalaisena rotuna se on länsimaisia rotuja vanhempi, koska kansanvaellukset ulottuivat itä-eurooppaan ensimmäisinä. Erään teorian mukaan podhalanski polveutuisi yli tuhat vuotta sitten tuoduista aasialaisista mastiffeista. United Kennel Club rekisteröi rodun 01.01.1995.

Suomeen ensimmäiset rekisteröidyt podhalanskit saapuivat 1990-luvun alussa. Suomessa on tällä hetkellä noin 400 podhalanskia ja koko maailmassakin noin 4500,  eli rotu on suhteellisen harvinainen.


Omalla kotiseudullaan rodun tehtävä on hoitaa lampaita vuoristolaitumella huhtikuusta lokakuuhun. Sen päätehtävänä on löytää kaikki lampaat tuoden ne laumaan, sillä vuoristossa ei ole aitauksia. Lisäksi sen on suojeltava laumaa susilta, muilta petoeläimiltä sekä varkailta. Podhalanski pystyy taistelemaan susia vastaan eikä tarvitse siinä ihmisen apua. Podhalanskeja on käytetty aikoinaan myös vetokoirina kuormien vetämiseen eri osissa Eurooppaa. Kautta aikojen on isojen koirien tehtävänä ollut vetää maitorattaita maatilalta markkinoille, mutta nykyään sitä näkee enää harvoin ja vain matkailunähtävyyksinä. USA:ssa podhalanskeja on koulutettu poliisi- ja opaskoiriksi sekä armeijan tehtäviin Suomessa rodulle on myönnetty palveluskoiraoikeudet, mutta pääosin sitä käytetään pihanvahtina ja seurakoirana.


Owczarek podhalanski tunnetaan ystävällisenä, tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Se on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Podhalanski on erittäin miellyttämisenhaluinen ja sopii hyvin perhekoiraksi. Muita koiria kohtaan tämä rotu käyttäytyy suopeasti. Se hyökkää vain jos sitä uhataan. Podhalanskista on seuraa pidemmillekin lenkeille. Sen turkki on säänkestävä, joten koiranilmakaan ei ole esteenä ulkoilulle. Rotu tulee toimeen myös ulkona läpi vuoden. Suuren kokonsa vuoksi koiran kanssa on oltava tarkkana sen kasvuiässä ruokinnan ja liikunnan suhteen. Rodulla ilmenee "perinnöllisenä" sairautena lonkkavikaa. Muuten podhalanski on rotuna erittäin terve alkukantaisuutensa vuoksi. Podhalanski on helppohoitoinen rotu turkkinsa osalta. On syytä muistaa että tämä rotu on tullut toimeen vuosisatojen ajan ilman erityistä huolenpitoa. tämän vuoksi mikään sen luonnollista olemusta vastaan sotiva toimenpide ei ole tarpeen. Kuitenkaan ei tarkoita että koiran turkin puhtaudesta ja valkoisuudesta tingittäisiin. Onnellinen koira on saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota vartioida. Podhalanskien tuntemattomuus koiraharrastajien keskuudessa voikin osaltaan johtua siitä, että rotua pidetään usein maalla karjan paimenena. Rotu soveltuu myös kerrostaloon, mutta naapurit voivat olla eri mieltä kuunnellessaan "kuka kävelee MINUN rappukäytävässäni?"

Teksti linkistä: www.koirat.com

Teksti; Heidi Tuominen